Mä tykkäsin Varkalasta. Meidän oli tarkoituksena olla siellä kaksi yötä, mutta venytettiinkin tätä vielä yhdellä yöllä. Oikeastaan mä olisin voinut olla siellä vaikka viikon, mutta valitettavasti tiukan aikataulun takia oli jatkettava matkaa eteenpäin. :( Mikäs sen parempaa, kuin vain olla ja tsillailla. Päivät kuluikin suurimmaksi osaksi riippumaton ja ruokapaikkojen väliä kulkien.
Kyllä me siellä sitten pyörätkin Gugun kanssa vuokrattiin. Olisin halunnut ottaa skootterin, mutta Jouko sai puhuttua mut ympäri - ai nainen ratissa jossain Intiassa, jossa liikenne on vasemmanpuoleista. Nojustjoo, olis vaan pitänyt ottaa se skootteri, sillä Varkalassa ei ollut liikennettä nimekskään. Älä kuuntele miehiä, vaan ens kerralla ota se skootteri! Oikeastaan tässä vasemmanpuoleisessa liikenteessä ei enää ole edes mitään outoa, viikko pari siihen tais mennä, että tottui. Suomessa tuun olemaan niin pulassa!
Tykkäsin selvästi kuvailla mun valkoisia jalkoja. Itse kun on kameran takana, niin kai sitä on pakko jollakin tavalla todistaa, että hei olin määki tääl!
Voi näitä reppanoita! Siellä ne piilossa puskassa lymyilivät, ihan kiinni toisissaan ja peloissaan. Näin yhtenä aamuna, kun joku mies meni tämmönen sorsalauma mukanaan. Sorsaliinit kulkivat nätisti miehen edessä ja aivan kiinni toisissaan. Mies ja vaakut tuli siihen meidän majapaikan edustalle ja siinä joku henkilökunnasta päätti ostaa kaks sorsaa itselleen. Henkilökunta kyllä sanoi, ettei nää päädy pannulle, mutta epäilen. :(
Meidän majoituksen isäntä asui Englannissa ja oli tullut hoitamaan turistibisneksiä Keralaan. Tämä halusi välttämättä ajeluttaa meitä Varkalassa (jopa ilmaiseksi) ja halusi viedä meidät seuraamaan juhlakulkuetta, jossa oli kultaan puettu norsu, musiikkia, iloisia ihmisiä, valtava auto, jonka päällä pyöri ties mitä jumalaa ja valoshowta sekä miehiä puettuina naisiksi ja tanssimassa mielettömästi. Nää tanssijat jäivät oikein mun ja Gugun eteen ja vetivät kyllä semmosen shown! Kulkueeseen oli liittynyt myös miehiä kadunvarrelta, jotka tanssivat ihan viimeistä päivää. Mun teki niin mieli hypätä mukaan, mutta en tiennyt onko se sallittua, sillä eipä siellä paljoa tanssivia naisia näkynyt. Seurailin kulkuetta sitten tien vierestä ja olin yhtä hymyä. Jännä miten se ilo voi oikein tarttua! Intialaiset osaa bailata.
Saman illan aikana pääsimme lisäksi ensimmäistä kertaa vierailemaan intialaiseen kotiin. Nämä olivat meidän majatalon isännän tuttuja. Päästiin selailemaan valtavaa valokuva-albumia perheen tyttären häistä, meille tarjottiin jäätelöä ja ties mitä herkkuja. Kovasti talon emäntä meitä pyyteli myös seuraavana päivänä aamiaiselle, lounaalle, päivälliselle ja ties mitä, mutta valitettavasti meidän oli tarkoituksena jatkaa matkaa Alleppeyhyn. Perhe oli selittänyt, että näytän kuulemma aivan nukelta (mä olin hieman eri mieltä palaneen ihoni kanssa). Ihania!
Varkala oli tsilli. Aivan ihana paikka, kerrankin sai vain olla ja oikein luvan kanssa. Seuraavalla kerralla sitten juttua Alleppeysta ja houseboatista, joka varattiin majatalon isännän kautta. Alleppeysta jatkettiin matkaa Kochiin ja sieltä Munnariin ja takaisin Kochiin. Vaikka reissaamisesta tuleekin nyt useampi postaus, niin ei hätää, kyllä me täällä myös työharjoitellaan ja työstetään meidän opinnäytetyötä, josta ollaan aika innoissamme! Pune on jees, mutta silti sitä odottaa 25. päivää, jotta päästään Varanasiin ja sieltä Andamaaneille. Kovasti käyvät päivät Intiassa vähiin, mutta tahti vain kiihtyy. Tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti