Menolippu

 Matkamieltä nostattavia kuvia internetin ihmeellisestä maailmasta. Odotan sitä, kun kaivan itse paikan päällä ollessani kameran esille ja saan napsia kuvia ihmeellisestä Intiasta ja sen värikkäistä ihmisistä. Kaiken tän romantisoinnin lisäksi olen kuitenkin pyrkinyt ajattelemaan myös sitä mahdollista karumpaa Intian puolta. Entäpä työskentely sairaalassa? Kuinka aseptiikka onnistuu? Entäpä kastilaitos? Ja ne kaikki kummalliset kulttuurierot? Mulla on siis fiilistä täysin laidasta laitaan, mutta ehkä tää on ihan hyvä: en halua pettyä ja haluan kuitenkin kokea monenlaisia iloisia ja onnellisia tilanteita, jolloin tajuan, että hei, tää on mun juttu ja juuri nyt mun kuuluu olla täällä. 

Ehkä eniten kaikesta huolimatta jännitän koti-ikävää. Pidemmän aikaa olen vaihtoon lähdöstä haaveillut ja olipa mulla kerran perhekin tiedossa Sveitsissä, jonne piti lähteä aupairiksi. No mitä sitten kävikään? Rakkaan poikaystävän vuoksi halusin perua koko jutun. Jos mä en nyt lähde, kadun tätä koko elämäni - sen verran itseäni tunnen. Multa on kovasti kyselty, mitä mieltä Tommi tästä mun lähdöstä on ja miten me kestetään nää pari kuukautta toisistamme erossa. Eipä tuo kovasti taida tykätä, mutta pääasia on, että toinen kannustaa lähtemään ja on tukena vierellä kaikkien stressaavien matkajärjestelyjen keskellä. Kuulemma viime syyskuunkin tuo reissasi yksin Kambotzassa siksi (yhdessä kierrettiin Laosia ja Thaimaata, jonka jälkeen mun oli palattava takaisin Suomeen koulun vuoksi ja Tommi jäi vielä kuukaudeksi maailmalle), että tiesi mun vielä jonakin päivänä lähtevän pidemmäksi aikaa ulkomaille. Eipä siis aikaakaan, kun ilmoitin Tommille, joka vielä oli omalla matkallaan, että hei, mä lähden.

Jotkut lähtevät vaihtoon vuodeksi, jotkut ovat ulkomailla tätäkin pidemmän ajan. 3,5 kuukautta on äärimmäisen lyhyt aika, mutta en kiellä, ettenkö voisi tuntea oloani kovin orvoksi keskellä täysin vierasta kulttuuria koti-ikävän riivatessa. Onneksi mulla on Gugu mukana. Niin ja läppäri (hyvä nettiyhteys kiitos).

Ehkä ei vielä pitäisi miettiä tällaisia asioita, mutta tällainen mä vain olen. Olen suunnitellut jo lataavani koneelle Skypet ja ties mitkä ohjelmat, jotta yhteydenpito kotosuomeen onnistuu. Ehkä mä sitten vain olen nössö, enkä osaa ottaa iloa tästä irti, mutta jos me ollaan Tommin kanssa neljän vuoden aikana oltu kahdesti kuukausi kerrallaan pisimmillään erossa (eli kaksi kuukautta yhteensä), niin kyllä mä tän kestän. Tällä kertaa se vain olen minä, joka on maailmalla ja toinen odottelee kotona. Oikeastaan en edes tiedä, miksi aloin tätä tekstiä kirjoittamaan. 

Kuvat We heart it

Kaiketi pointtina oli se, että te kaikki, jotka vaihto-opiskelua mietitte missä tahansa maailman kolkassa, niin lähtekää. Mä en ole vielä lähtenyt, vaan haaveilen täällä kotioloissa, mutta olen silti tehnyt oman päätökseni. Tällä kertaa en antanut parisuhteen tai rakkaan perheen ja ystävien vaikuttaa päätökseeni. Ei sillä, että kukaan olisi ollut estelemässä, voin olla siitä onnellinen, että kaikki tukevat mua, vaan siitä, että tällä kertaa tää päätös oli täysin mun. Oli se sitten miten itsekästä tahansa, mutta tammikuussa pakkaan rinkan ja lähden kenties kohti elämäni suurinta seikkailua.

JEEE!

Riemuidiootti täällä moi! Pakko vain tulla ilmoittamaan, että tästä tytystä tulee isona terveydenhoitaja! Olin tuossa kuukausi sitten pääsykokeissa ja hyvin kävi sittenkin! Mitään radikaaliahan tässä ei tapahdu: jatkan samassa koulussa ja ryhmässä kuin nyt, mutta koulu pitenee puolella vuodella sekä olen lähempänä unelmia: isona haluan työskennellä kouluterkkarina tai neuvolassa. :)) Halusin välittää teille mun tän hetkisiä fiiliksiä, kun menen pitkin seiniä: 

Hyvä aloitus siis viikonlopulle! :) 

Olen mä tässä kaiken muun ohella saanut onneksi vaihtojuttujakin vietyä eteenpäin. Ensi tiistaille on varattuna aikaa kouluterkkarille rokotuksia varten, A ja B hepatiittirokote Twinrix on mulle jo pistetty (laitoin kaverin harjoittelemaan, mutta ei hätää.. tää oli nyt kolmas pistos, joten uskallettiin ottaa riski - ei tullut minkäänlaisia reaktioita ja nyt on sitten 10 vuodeksi eteenpäin tuokin voimassa) ja olen lähetellyt Kelalle papereita opintotuen korotuksesta ja lainoista. Opinnäytetyö ja tulevat opinnot alkavat selkiytyä, mutta onneksi tästä keskustellaan vielä kv-koordinaattorin, Gugun sekä mun tutoropettajan kanssa. Opparin yhdistäminen kansainväliseen vaihtoon taitaa onnistua ja tästä olen enemmän kuin innoissani! Lisäksi muhun otti tuossa joskus yhteyttä joku opiskelija toisesta Laureasta, joka oli saanut mun sähköpostiosoitteen. Ollaan siis samoihin aikoihin lähdössä Intiaan harjoittelemaan ja samaiseen sairaalaan! Mahdollisimman paljon pitää saada ihmiskontatkeja haalittua. Kiva kuulla toisen mielipiteitä ja vinkkejä matkavalmisteluista sekä ehdottomasti seura sitten paikan päällä on tervetullutta. Tästäkin mä olen oikein innoissani! :))

Vielä pitäisi ahertaa Solegrantin kanssa. Tein turhan innokkaasti tuossa joskus ne rahoitushakemukset ja nyt se menikin vähän uusiksi - mutta ei ollenkaan huonolla tavalla! Aluksi piti koululta saada tukirahaa 1050e, mutta nyt saadaankin 1400e kun ollaan Intiassa aijottua pidempään. ;)

Mulla on nyt niin hyvä fiilis, että paljastan teille mitä oon tässä huomannut kuuntelevani useampaankin kertaan: 

Ihanaa viikonloppua! :)

Ennen vaihtoa

Aika alkaa käydä vähiin. Koulukiireet ja palautuspäivät painavat päälle, stressaa, joulupuuhaa riittää (no mutta täähän on ihan kiva juttu) ja Intia (!!!) lähestyy huimaa vauhtia. Paljon pitäisi pienessä ajassa saada aikaiseksi. Esimerkiks vuorokauteen olis ihan kiva saada lisätunteja. Nojoo se siitä valituksesta! Mun pitäis ottaa semmonen positiivinen elämänasenne ja todeta vaan kaikkeen, että kyllä nää jutut tässä omalla painollaan järjestyy.  Mun mielestä nimittäin tää blogin kirjoittelukin on oikein kiva koulutehtävä!

Olin viikonloppuna kotikotona vanhemmillani kyläilemässä. Iskä oli sitten niin kiva ja lahjoitti köyhälle opiskelijatyttärelleen puhelimensa. Nyt mäkin olen nykypäivän jutuissa mukana ja voin lisätä kuvia suoraan kännykästäni jee! Kattokaa nyt miten siistin appsin (osaan jo nää oikeat termitkin) latasin! Saan oikein polaroideja jee! Jostain kumman syystä mun hienot sävyjen muokkaukset ei vain tallentuneet tähän blogiin asti. Oli pakko testata sitä heti ensimmäiseen "kunnon" postaukseen. Luultavasti vaihdossa ollessani kuvat täällä blogissa tulee olemaan vain kännykkälaatua, ellei läppäri ja kamera suostu yhteistyöhön. Tuskin, ei ne oo toisistaan yli vuoteen tykänneet. Okei en tiedä mitä mä höpöttelen. Tarkoituksenani oli kuitenkin tehdä jonkinlainen muistilista - mitä pitää tehdä ennen vaihtoon lähtöä!

Passi. Tämän erittäin tärkeän asiakirjan tulee olla vähintään kuusi kuukautta voimassa vielä maahan saapumisen jälkeenkin. Onneksi tästä ei ole kauaakaan, kun omani olen käynyt uusimassa.

Viisumi. Tätä mä jännäilen aika paljon. Turistiviisumin hankkimisesa tuskin mitään hankaluuksia on, mutta opiskelijana en sellaista saa edes harkita, vaan pitää hankkia törkeän kallis (oon ymmärtänyt, että noin 100e se kustantaa - ainakin) opiskelijaviisumi. Meiltähän tätä ylimääräistä rahaa löytyy vaikka mihin paperilappuseen laittaa. Tätä varten tulee  olla virallinen hyväksymiskirje sieltä Intiasta. Semmosia en ole vielä saanut. Ainoa viesti, mitä Intiasta mulle on välitetty, oli "your students are welcome." Kovin ystävällistä tohtori, mutta me tarvittais vielä mustaa valkoisella ja allekirjoitettuna, kiitos. Pelkään jo etukäteen, että tämän kanssa tulee vielä kiire. Onneksi Helsingistä sentään löytyy Intian suurlähetystö. Toinen positiivinen asia on, ettei mun tarvitse passikuvia käydä ottamassa, sillä otatin niitä useamman ennen Laosin reppureissua.

Hakemukset. Oikeastaan tää otsikko olisi voinut olla heti ensimmäisenä. Tästähän koko projekti nimittäin alkaa. Oon pidemmän aikaa hautonut vaihtoon lähtöä pienessä mielessä ja yrittänyt saada muutamia ihmisiä lähtemään mun kanssa Intiaan. Eipä niitä ole oikein innostanut. Meinasin unohtaa koko asian, kunnes mulle selvisi, että Gugu olis lähdössä Intiaan ja etsii matkakaveria. Olihan mun pakko suostua ja tässä sitä nyt ollaan! Gugu oli jutellut meiän kv-koordinaattorin kanssa asiasta enemmän ja oli asioista perillä, joten siltä mä olen aika paljon saanut tietää lisää tästä tulevasta vaihdosta. Eikö ookkin aika lupaavaa? Päätän ihan yhtäkkiä, että mäpä lähden vaihtoon enkä tiennyt (enkä tunnu vieläkään tietävän) asiasta yhtikäs mitään! Tää jos jokin on semmosta ekstemporee elämää!

Ainiin, mun piti höpötellä niistä hakemuksista oho. Solemove ohjelman kautta piti täytellä henkilötiedot ja naputella vaihtokohteet. Solemoven kautta pääsee myös Solegrant ohjelmaan, jonka kautta pitää hoitaa koulusta saatavat rahoitusavut. Rahoituksesta kuitenkin myöhemmin lisää. Voin kuitenkin kertoa, ettei nää ohjelmat oo mua varten ja niiden kanssa on ollut koko ajan ongelmia. Ihme että sain loppujen lopuksi edes vahvistettua mun vaihtoon lähdön (sitäkään nappulaa en löytänyt mistään ja lähetin ties kuinka monta huolestunutta viestiä asiasta vastaavalle, eikä se tietenkään ymmärtänyt mun ongelmaani hihii). Näiden lisäksi piti kirjoittaa vaihtohakemus sinne Intiaan, jossa kysyttiin perustietoja (oudoin kysymys oli ehdottomasti se, kun udeltiin mun iskän nimeä) ja missä vaiheessa opintoja on, minkälaisia harjoitteluja Intiassa haluaa suorittaa jne. Lisäksi kirjoitettiin A4 kokoinen motivaatiokirje, englanniksi tietysti. Nää kun saatiin tehtyä jouduttiin odottelemaan pitkään. Olin ihan varma, etten pääse lähtemään ollenkaan, kunnes kv-koordinaattori välitti sähköpostitse lauseen "your students are welcome." Voin kertoa, että se tuntui todella hyvältä.

Rahoitus. Opiskelijalla ei paljoa ylimääräistä rahaa ole. Mun pitäisi soitella viime kesän työpaikkaan ja kysellä sieltä keikkahommia tammikuulle. Lisäksi nostan tammikuussa opintolainaa, saadaan korotettu opintotuki (tähänkin pitäisi koululta hakea todistukset) ja koululta 1050e kolmea kuukautta varten. Laosissa reissanneena en aio luottaa siihen, että electronilla pärjää kaikkialla, joten aion hakea luottokorttia kaiken varalle. Tämä siis vain silloin, kun electronia ei kelpuuteta. Osuuspankilla oli ainakin opiskelijoille suunnattu kortti, jota voi hakea, kun opintopisteitä on 90. Tätä varten pitäisi opintotoimistolta hakea todistukset, niin voin viedä asian eteenpäin.

Matkavakuutus. Kalliita ne ainakin on. En myöskään ymmärrä koko asiasta oikein mitään (erittäin lupaavaa). Paljon pitää vertailla ja tehdä töitä vakuutusta hankkiessa. Näissäkin on niin suuria eroja. Viimeks kuukauden reissulla oli käytössä Ifin matkavakuutus ja  tätä en tällä kertaa aio ottaa. Edelleen odottelen Kelan mielipidettä siihen yhteen illan sairaalareissuun... Olenkin miettinyt jatkuvaa matkavakuutusta, mutta vertailuja on vielä tehtävä. Tää, lentoliput sekä viisumi ovatkin suurimmat rahareiät. Yäk.

Lentoliput. Alettiin hyvissä ajoin vertailla eri lentoyhtiöitä ja näiden hintoja. Tavoitteena oli saada halvat lennot Finnairilta Delhiin. Harmitti, kun Intiasta ei kuulunut mitään ja Stockan Hullut päivät ja halvat lennot Delhiinkin meni ihan ohi. Lopulta päätettiin maksaa 635e ja ottaa lennot Turkish airlinesilta. Ensin lennetään Istanbuliin ja sieltä vaihto Mumbaihin. Mumbaissa ollaan päivä pari ja jatketaan kenties rautateitse Puneen. Tammikuun 11. päivä olis lähtö huiii! ::)) Paluulento on 30.4 ja ollaan sopivasti vapuksi Suomessa. Ehditään siis vähän tutkailemaan Intiaa ja kaikenlaista jännittävää onkin tiedossa, siitä joskus toiste! ;) 

Rokotukset. Otin tänä vuonna kahdesti Twinrixin, joka on yhdistetty a- ja b hepatiitti -rokote. Vielä pitäisi kolmas käydä apteekista hakemassa (50e maksaa hyi). Onneksi olin reppureissuilemassa, niin monet asiat on jo hoidettu! Lisäksi kaivoin rokotekortin esille ja tuli äidin kanssa todettua, että jäykkäkouristusrokote pitäisi käydä otattamassa kouluterkkarilla. Katsokaahan tämä. Reseptin Twinrixiin sain käymällä Tikkurilan terkkarilla matka-asioiden vastaanotolla. Näihin lääkeasioihin muuten saa uppoamaan rahaa ja pitääkin käydä shoppailemassa apteekissa ennen vaihtoon lähtöä. Toki monet lääkkeet on hyvä hankkia vasta paikan päältä Intiasta.

Majapaikka. TämäKIN on vielä hoitamatta. K.E.M. hospitalin yhteydessä toimii asuntola, jossa monet sairaalan sairaanhoitajista sekä opiskelijoista majoittuvat. Ymmärtääkseni vuokra ei päätä huimaa, joten olemme Gugun kanssa päättäneet yöpyä siellä. Sähköpostitse pitäisi asiasta olla sairaalaan yhteyksissä. Eihän nuo kovin kauniita huoneita ilmeisesti ole, mutta eiköhän siellä hyvin voi kolmisen kuukautta nukkua. Kunhan saan sinne nettiyhteyden, olen tyytyväinen! :)) Niin ja toki semmonen länsimaalainen vessanpytty olis ihan kiva, vaikka onneksi mulla on jo kokemusta niitä rei`istäkin. Hahaa. Joo ja suihkunkin haluaisin.

Opintoasiat. Tää on melkein se stressaavin asia koko vaihtoon lähdössä. Haluaisin kuitenkin valmistua ajallani ja tieto siitä, että ollessani vaihdossa, muut aloittelee opinnäytetyötä. Kiva juttu. Pitäisi päättää, mitä opintokokonaisuuksia saan suoritettua Punessa, mitkä hyväksiluettua ja mitkä jää ensi syksyyn suoritettavaksi. Ei tässä muuten mitään, mutta opintojen infotilaisuus on vasta tammikuussa ja tottakai silloin, kun me ollaan jo Punessa! Lisäksi ilmottautuminen kevään opintoihin alkaa 26.11. ja päättyy 2.12 - ei muuten mitään, mutta kun tapaaminen tutoropettajan ja kv-koordinaattorin kanssa kyseisestä asiasta on seuraavana päivänä 3.12. Mii sou häpi!

Kaikenlaista pitää vielä hoitaa! Tähän asti ei ole kunnossa kuin lentoliput ja hakemukset tehtynä. O-ou. Monta muutakin seikkaa tulee vielä varmasti mieleen. Onneksi sentään rinkkaa ja muuta hyödyllistä reissujuttua tästä osoitteesta jo löytyy! Reissumieltä vain mukaan, niin kyllä tää tästä. :)

(Yhyy tylsä postaus. Liikaa tekstiä ja liian vähän kuvia. Enköhän mä viimeistään tammikuussa tänne saa vähän hauskempaa luettavaa, mutta nää on näitä käytännön asioita, mitä ilman ei voi lähteä).

Jännän äärellä!

Inhoan alustustekstien kirjoittelua! Sen pitäisi olla niin hienoa, jännittävää ja nasevaa. Jotain, mikä herättää lukijoiden mielenkiinnon. No sori, ei onnistu. Mennään siis vähän perinteisemmällä ja tylsemmällä kaavalla!

Tässä näpyttelee sormet sauhuten Johanna, pian ruotsinristeilyiän saavuttava (21) sairaanhoitajaopiskelija Laurean ammattikorkeasta. Opintoni aloitin keväällä 2011, joten puolessa välissä mennään! Monta vuotta olen vaihto-opiskelusta haaveillut ja kerrankin päätin pistää sanoista toimeksi: tammikuussa 2013 matkaan 3,5 kuukaudeksi Intiaan, Puneen. Eksoottisessa Intiassa suoritan työharjoitteluni K.E.M. hospitalissa. Hui. Rinkka selässä kohti uusia haasteita - täältä tullaan Intia! :)

Ah ja koska olen niin kiitollinen ihminen, niin KIIITOS Anumanu ihanasta blogin ulkoasusta, en mää tämmösiä osaa! KIIITOS Tommi, joka myös toisena osapuolena tunnetaan, tuosta loistavasta lausahduksesta bannerissa! Halejahaleja! Ainiin ja koska olen kiltti ihminen, niin bannerin kuva on täältä.

Tiedossa siis panikointia, matkasuunnittelua, vaihtokuulumisista höpöttelyä (en voi jättää rakasta läppäriäni Suomeen...), hehkutusta ja matkanjälkeistä tunnelmointia (sitä en halua vielä edes ajatella).

Namaste!