Holy cow!

Oon pitkään haaveillut Varanasista ja vihdoin pääsinkin toteuttamaan mun unelmiani. Meillä oli lennot Delhin kautta tähän pyhään kaupunkiin. Junalla olis mennyt useampi päivä, joten mukavampaa olla perillä muutamassa tunnissa. Haluttiin Belupur water tankin alueelle, jossa myös meidän ennakkoon varattu guest house oli. Holin vuoksi oli suositeltavaa varata majoitus jo etukäteen. Lentokentällä prepaid taksista (non ac) pyydettiin 680 rupiaa, mutta jätettiin kyyti ottamatta. Jatkettiin matkaa parkkipaikalle ja samantien meidät ympäröikin useampi taksikuski. Yhtäkkiä matkan hinta tippuikin 300 rupiaan ja päästiin tyytyväisenä jatkamaan matkaa.  Kilometrejä ja liikennettä riitti, joten tähän reissuun meni reilu tunti. Belupurilta käveli vanhaan kaupunkiin noin 15-20 minuutissa.

Mä olin niin fiiliksissäni jo alusta alkaen Varanasista. Ihan toinen meininki, kuin tähän asti missään meidän käymässä paikassa täällä. Sanoisin, että Varanasista joko tykkää tai ei tykkää - vähän niinku koko Intia jakaa ihmisten mielipiteitä. Jouko ei tykännyt pyhästä kaupungista ollenkaan ja Gugukin sai aika inhottavan vastaanoton jo heti ensimmäisen päivän aikana, kun jotkut pikkupojat sekoitti lehmän lantaa holiväreihin ja heitti sitä reppanan selkään. :( Mä taas taisin tirauttaa muutamat onnenkyyneleet päästessäni vihdoin ja viimein, monen vuoden odotuksen jälkeen, Gangesin äärelle. Olinkin yhtä hymyä koko viikon ja imin itseni täyteen sitä kummallista meininkiä. Pyhiä miehiä hengailemassa alasti teltoissaan (ei kyllä nähty yhtäkään yhdellä jalalla seisovaa miestä tai mitä Madventuresissa nähtin), lapset uiskentelemassa joessa kuumana kesäpäivänä, lehmät aamukylvyssä ja naiset pesemässä sarejaan ja levittämässä niitä kuivumaan portaille. 

Varanasissa on saatavilla autoriksojakin, mutta oma kokemuksensa on matkata tällaisella poljettavalla riksalla. Kyllä niihin jopa kaks suomipyllyä mahtui, kun vähän sählättiin. Voivoi niitä reppanoita, jotka meitä kuskas pitkin huonokuntoisia katuja.

Holia juhlittiin parin päivän ajan Varanasissa. Reppana katukoirakin saanut osansa juhlinnoista. :(

Jouduttiin useamman kerran holivärien uhriksi (porukkaa vaanii jopa parvekkeilla väriämpäreiden kanssa), joten päätettiin käydä ostamassa omat vesipyssymme ja värimme. Täytettiin ne oikeaoppisesti Gangan pyhällä vedellä ja lähdettiin kostoretkelle...

... mutta turpiin tuli! Pikkupoikia roikkui ties missä ja lopulta tulos oli tämä. Taidettiin me vahingossa luovuttaa myös meidän aseet ja värit niille, että hyvin meni. Mulla on muuten vieläkin näin kolmen viikon jälkeen tota väriä päässä. Vaatteet meni tottakai roskiin. Onneks sentään olin fiksuna jättänyt laukun guest houselle ja laittanut rahat ja avaimet vedenkestävään rahavyöhön, jota pidän housujen alla. Olis voinut harmittaa. 

Meitäkin yritettiin saada mukaan tanssimaan, mutta ne tanssiliikkeet oli sen verran omituisia ja kyseenalaisia, etten kehdannut. Tosin kyllä mut ainakin kolmesti kai revittiin mukaan katureiveihin? Ihan hauskaa touhua, mutta jengi on kyllä täysin sekaisin täällä holin aikaan. :D 

Meidän guest housea vastapäätä asui aivan ihana perhe, jotka kutsuivat meidät syömään holin kunniaksi. Perhe seurasi meitä sivusta, kun me ahdettiin itsemme täyteen herkullisia ruokia. Sitä ruokaa tuli aina vain lisää! Todella mukavia ihmisiä. :) Ihmiset tekee Intiasta juuri sen Intian, mistä mä pidän. Se vilpittömyys, vieraanvaraisuus ja aito kiinnostus susta. Sitä tulee ikävä, kun reilu kahden viikon päästä palataan Suomeen!

Varanasi on jaettu uudempaan ja vanhempaan kaupunkiin. Itse pidin enemmän jälkimmäisestä ja siellä tulikin hengattua. Kerran me taidettiin tässä uudemmassa kaupunginosassa pistäytyä ostoksille. Vanha kaupunki oli niin viehättävä. Kapeita, pieniä kujia, joihin taidettiin eksyä joka kerta. Aina tuli pitää mielessä, että missä suunnassa menee joki ja missäpäin on iso pääkatu. Sokkeloisilta kujilta löytyi aina uusia paikkoja ja uutta ihmeteltävää. Suosittelen myös eksymään Blue lassiin - kertoisin teille, missä se on, jos osaisin. Kahdesti me se vahingossa löydettiin. Suuremman polttoghatin alueella taisi olla. Tais myös hindujen yksi tärkeimmistä temppeleistä, Golden temple, olla siinä lähistöllä (tuli sielläkin käytyä ja voisin kuvata sitä helvetiksi maanpäällä). Parhaat lassit nautin Sinisessä lassissa koko Intiassa olon aikana. 

Monesti päivän aikana sokkeloisilla kujilla tuli vastaan miehiä hokien mantraa ja kantaen vainajaa paareilla kohti polttoghatia. Polttoghateja on tietääkseni ainakin kaksi Varanasissa. Isommalla ghatilla ruumiita ilmeisesti poltetaan noin 150 päivässä. Kunnon bisnestä tämäkin. Yhtäkkiä sun vierellä saattaa olla mies selittämässä ne samat jutut ghatin toiminnasta ja loppuun sulta pyydetään  lahjoitusta - tää toistui joka kerta ghateille mentäessä. Vieressä on rakennus, jossa vanhat ihmiset odottavat kuolemaa. Tämän jälkeen kastittomat polttavat ruumiin rannassa (kastijärjestelmähän on poistettu Intiasta jo aikoja sitten, mutta kyllä se vaan edelleen elää). Polttopuut on ostettavissa viereltä. Lisäksi polttoghatien alueella on pieniä kojuja, joista saa ostettua kauniita käärinliinoja vainajalle. Polttoghatien touhuja saa seurata, kunhan muistaa kunnioittaa vainajia eikä ota valokuvia ghateista. Kuulemma vainajan sielu voi jäädä jumiin kuvaan, tai jotain. Toivottavasti ykskään sielu ei hengannut noilla polttopuilla kuvaushetkellä.

Joka ilta suuri määrä ihmisiä kokoontui tälle yhdelle suurimmista ghateista seuraamaan jotakin rituaalia. Jäi selvittämättä, että mikä tää juttu oikein oli. Rannassa oli useampia miehiä pyörittelemässä tulta ja toisella puolella ghatia rummuteltiin ja joku mies puhui mikrofoniin. Otettiin vene tunniksi ja päästiin seuraamaan Gangalta tätä tapahtumaa - kuten moni muukin veneen vuokrannut teki.

Tässä vielä kuvaa joka iltaisesta rituaalista. Isomman ghatin vieressä oli tämmönen pienempi rituaali meneillään joka ilta.

Intialaisia makeisia. Nää on vähän turhan makeita mun makuun, mutta gulab jamun on ihan hyvää. Se on tuo ruskea pallo tossa liemessä. Tietääkseni myös nuo nakin näköiset ovat gulabia. Semmonen sokeripallo, mikä maistuu vähän munkilta. Yhtä palloa kun on puolet järsinyt, on jo makeannälkä taltutettu.

Oltiin Varanasissa viikko. Aika meni ihan mielettömän nopeasti, vaikka periaatteessa ei tehtykkään sen ihmeempiä. Ihan parasta vaan hengata Gangan äärellä ja ihmetellä elämää. Yöksi hypättiin junaan ja matkattiin Kolkataan, josta mentiin suoraan lentokentälle ja jatkettiin Port Blairiin Andamaaneille. Seuraavalla kerralla siis valkoista rantaa, turkoosia vettä ja riippumattovarpaita!