Paratiisisaaret

Mua harmittaa nyt ihan älyttömästi! Oon valehtelematta useamman tunnin työstänyt tätä yhtä postausta, mutta mönkään meni. Mulla oli tässä ties kuinka monta kuvaa ja tarkoituksena kirjoittaa samassa yhteydessä Havelockin lisäksi myös Ross saaresta ja Port Blairista. Justjoo. Ensin kaatui netti ja sen jälkeen kaikki kuvat menivät ihan miten sattuu. Ne hyppi ties missä ja niitä oli limittäin ja lomittain. Yritin tuossa aikani kikkailla niitä takaisin paikoilleen, mutta eihän siitä mitään tullut. Olin sitten tylsä ja poistin Port Blairin ja Rossin kuvat tästä postauksesta. Voin yrittää tehdä niistä postausta erikseen, mutta voi olla, että se jää tässä tohinoiden keskellä. :( Mulla ei ole tässä enää kovin paljoa aikaa, viikon päästä oon meinaan tulossa jo Suomea kohti ja mulla olis vielä pari postausideaa ennen sitä. Kunhan vaan nettiä riittää, muuten niiden tekeminen jää vasta Suomeen.

Nojoo se siitä valituksesta, mennään nyt näillä. Palataanpa ajassa taaksepäin muistelemaan, minkälaista Andamaaneilla oli. Viimeksi kirjoittelin siitä, kuinka otettiin Varanasista yöjuna Kolkataan. Tää matkahan ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Oltiin varattu junasta paikat reilu kuukausi ennen. Loppujen lopuksi kävi niin, ettei kaikki meistä saaneet junasta paikkaa, vaan meillä oli näitä paikkoja vain kahdelle meistä sleeper 1. vaunusta. Juna-asemalla oli muutenkin aikamoista sähläystä ja loppujen lopuksi meillä tais olla 10 minuuttia aikaa löytää oikea juna. Juostiin kamalaa vauhtia rinkkojen kanssa oikeaan junaan. Hämmennystä herätti se, että sleeper 2. kyllä löydettiin, mutta 1. vaunu loisti poissaolollaan. Ykkösen tilalla oli muita vaunuja, joten hypättiin sitten sleeper 2:n kamalassa kiireessä.

Koko juna oli aivan täynnä. Siellä me sitten hengattiin käytävillä muutaman tunnin ajan. Konnariakaan ei näkynyt. Lopulta kun aurinkokin oli jo laskenut, tuli konnari vaunuun ja kuultiin, että sleeper 1. vaunu on ihan viimeinen vaunu koko junassa. Ei sitten muuta kuin seuraavalla asemalla juostiin monta vaunua eteenpäin ja löydettiin meiän paikat. No mutta mitäpä kävikään! Katottiin vähän, kun meiän paikalla oli muutama muu ihminen ja kovasti he siinä selittivät, että nää on meiän paikat. Selvisi sitten, että meiän toinen paikka oltiin annettu eteenpäin, kun meitä ei kuulunut junaan. :D Voi sitä riemua! Siinä me sitten nelisteen (tavattiin Joukon kaveri Varanasissa ja reissattiin kaksi viikkoa yhdessä) istuttiin rivissä yhdellä sleeperin laverilla, joka on siis yhdelle ihmiselle tarkoitettu. Lopulta alkoi ottamaan niin paljon tää tilanne pannuun, että Gugu ja Jouko jäi nuokkumaan laverille ja me Teron kanssa etittiin käytävältä paikka ja käytiin siihen makaamaan. Sinä yönä ei kyllä nukuttu. Onneks junamatka kesti jonkun 15 tuntia vaan, joten tää oli vielä siedettävissä. :D

Kalkutaan päästyämme otettiin prepaid taksi lentokentälle. Matka lentäen kesti noin kaksi tuntia Port Blairiin. Port Blairiin saavuttuamme täytettiin yks lappu ja hetken päästä meillä olikin kuukauden lupa Andamaaneille ja leima passissa. Tätä ei siis tarvitse hankkia Suomesta jo etukäteen ja lupa on ilmainen. Lupalapussa on määritelty saaret, joihin turisteilla on lupa mennä. Sen saa siinä odottaessa.

Oltiin Port Blairilla yksi yö, sillä tultiin sen verran myöhään paikalle, että viimenen lautta Havelockille oli jo ehtinyt mennä. Oltiin varattu huone Port Blairilta jo etukäteen, samoin majoitus Havelockilta ja lautat sekä muut kuljetukset. 

Matka Port Blairilta Havelockille taittui mukavasti isommalla lautalla, jossa oli ilmastoinnit ja kaikki. Telkkarissa pyöri Port Blair dokkarit ja ihmeteltiin meressä uivia delfiinejä! Tiedettiin, että meiän määränpää tulee olemaan aikamoinen paratiisi - ja niinhän se olikin! Andamaaneille (kuten myös Intiaan ylipäätään) on päästävä vielä takaisin. Silloin mäkin hankin ne sukellusluvat.

Havelockilla sielu lepäsi. Päivittäin tsillasin riippumatossa, kävin pyöräilemässä, tsillasin vähän lisää, söin, tsillasin, söin ja mietin mitä söisin seuraavaksi. Sit mä kömminkin taas riippumattoon. Harmi tietty, kun en voinut osallistua sukelluskurssille, ottaa aurinkoa tai uida meressä (se oli muuten niin lämmintä, mitä nyt siellä vähän kahlailin), kun otin täällä tatuoinnin (ja nyt te kaikki pidätte mua hulluna, kun oon ottanut Intiassa tatuoinnin :D). Silti se aika vain jotenkin kului. Heti saarelle päästessämme heitin rannekellon pois ja päätin, että nyt lomaillaan! Ja niinhän mä lomailin. Ens kerralla mä myös aion uida ja ottaa aurinkoa. Ne on semmoisia lomailujuttuja kans.

Kannattaa ehdottomasti muistaa ottaa ajokortti mukaan, jos haluaa vuokrata mopon! Mä olisin niin halunnut ottaa skootterin alle ja lähteä huristelemaan, mutta Andamaaneilla onkin aika tarkkaa. Ajokortti pitää olla mukana, jos meinaat ajaa. Mä olin tottakai jättänyt omani Suomeen, koska kuvittelin, etten mä semmosia tarvitse Intiassa. Piti sitten vuokrata pyörät. Kannattaa muuten tsekata mummopyörä kuntoon tai käy niinku mulla. Lähdettiin ajelemaan 8 kilsan matkaa ranta numero 7:lle (on listattu Aasian parhaimmaksi rannaksi) ja se oli TUSKAA! Pyöräily on aina ollut tosi jees, nyt mä en meinannut päästä eteenpäin millään. Jotenkin se jatkuvasti jarrutti. Takas tullessa taisinkin taluttaa pyörää koko matkan ja vain alamäet mä tulin sillä alas - tosin silloinkin piti polkea ihan hulluna, että ylipäätään pyörä kulki mihinkään. :D Suuria ongelmia. Onneks seuraavalla kerralla löysin ihan superpyörän ja viiletin sillä itekseni menemään pitkin saaren suoraa tietä. 

Mikä fiilis polkea tyhjällä tiellä! Toisella puolen vehreää sademetsää ja toisella puolen valkoista hiekkarantaa ja turkoosia merta. Pysähtelin matkan varrella kuuntelemaan kaikkea sitä mun ympärillä olevaa: meren kohinaa, lintujen laulua, kaskaiden siritystä. Keskityin vain itteeni ja siihen, minkä keskelle mä olen päässyt.

Parkkeerasin pyörän yhdelle saaren rannoista ja ihmettelin niitä pieniä rapuja (onko noi edes rapuja). Siellä ne pistää menemään pikkuisessa simpukassa ja säikkyvät kaikkea ja kaikkia. Tää oli aika utelias yksilö.

Ja takaisin Dive Indian hengailumestoille! Riippumatoissa riitti valinnanvaraa. Mun lemppari oli semmosen puun alla, josta aina välillä kopsahteli päähän kummia hedelmiä. Ne sattui, mutta hyvät päiväunethan siinä nukkui. 

Havelockilla ei oikeastaan ole mitään, jos etsii hirmuisesti aktiviteettia. Mielettömät sukellusmahdollisuudet toki ja olin hieman kateellinen, kun Jouko ja Tero suorittivat sen kurssin siellä, mutta miksi sitä pitäisi olla niin kamalasti tekemistä. Parasta vaan olla ja hetkeksi pyyhkiä kaupungin pölyt itsestään. Havelockilla on pieni keskusta, jossa on muutama kioski, yksi ruokakauppa ja tällainen markettialue, josta ostetaan hedelmät ja vihannekset tuoreeltaan. Sinne me kipiteltiin useammankin kerran päivässä.  

 Jos meiän menomatka Havelockille oli mukava, niin matka takaisin Port Blairille oli kaikkea muuta. :D Tommosella pienellä purkilla me seilattiin. Meiän paikat oli ihan pohjakerroksessa, jossa ei ollut edes ikkunoita. Mun oli pakko mennä kannelle ulos, sillä tulihan siellä aika huono olo laivan velloessa. Primperania vaan rinkasta ja palasin takas elävien kirjoihin.  Ihmeteltiin auringonlaskua, ihailtiin turkoosia merta, ihasteltiin tähtiä ja tutustuttiin muutamaan aivan ihanaan paikalliseen, jotka hekin hengailivat kannella. Incredible India, sitä se on.