Punessa jälleen! Aika kiitää aivan mieletöntä vauhtia eteenpäin ja Intian viimeiset päivät alkaakin olla jo käsillä. Nyt on reissut reissattu (ellei me vähän käydä Pohjois-Goalla tamppaamassa kuumaa rantahietikkoa) ja viimeiset harjoitteluviikot KEM hospitalissa alkaa. Palataanpa vielä kuitenkin ajassa taaksepäin ja otetaan käsittelyyn Keralan reissun viimeiset kohteet: Munnar ja Kochi.
Kochiin junalla päästyämme suunnattiin suoraan KSRTC bussiasemalle Ernakulamiin. Bussiliput Munnariin ei paljoa maksaneet, reilu euron taisivat kustantaa. Bussi oli tommonen yllänäkyvä peltipurkki, jossa ei ollut ikkunalaseja ja välillä tunnelma oli turhankin tiivis. Matka kesti noin 5-6 tuntia ja suosittelen jokaiselle pahoinvointilääkkeitä ja muovipussia mukaan, joilla on vähänkään taipumusta matkapahoinvointiin.. Mähän en menomatkalla näin varustautunut, vaikka olishan se pitänyt tajuta, että tiet tulee olemaan kamalassa kunnossa ja erittäin mutkaisia, joita vedetään tuhatta ja sataa. Tuskainen matka oli joo, mutta ne maisemat. Vau.
Meillä oli sen verran tiukka aikataulu, että oltiin Munnarissa kaksi yötä. Päätettiin ottaa meille riksakuski päiväksi, joka kiidätti meitä pitkin Munnarin teitä aina vain korkeammalle ja korkeammalle. Käytiin katsomassa ne tärkeimmät "nähtävyydet." Munnarissa on jo valmiiksi suunniteltu kolme erilaista kiertoajelua päivälle, josta voi valita itselle mieluisimman. Näihin ei voi olla törmäämättä. Lisäksi kaupitellaan erilaisia trekkireissuja ja ties mitä jeeppisafaria kuun valossa.
Nähtiin esimerkiksi jättimäiset puissa olevat ampiaispesät. Tässä poika kaupittelee hunajamaistiaisia. Hyvää oli! Valitettavasti tuotettiin pojalle aikamoinen pettymys, kun ei millään voitu ostaa hunajaa kotiin kannettavaksi. Mihinkäs rinkkaan laitat tommosen litran pullon tahmeaa herkkua...
Munnarin ilmasto oli niin ihanaa vaihtelua kaiken sen kuumuuden jälkeen (okei no nyt täällä on vieläkin kuumempi, kuin meiän Keralan reissun aikana). Riksassa viipotellessa pitkin kapeita teitä pitkin tuli jopa kylmä.
Teeplantaaseja! Ostelin urakalla teetä ja kahvipapuja Tommille täältä. On kuulemma aikamoista herkkua, kun lähetin tuliaiset jo etukäteen Suomeen. Lisäksi suosittelen maistamaan kotitekoista suklaata, jota on kaikkialla myynnissä. Nam!
Kahden yön jälkeen oli aika sanoa hyvästit Munnarille ja hypätä jälleen bussiin. Munnarista ei päässyt jatkamaan suoraan Thrissuriin, joten oli pakko palata Kochiin - tällä kertaa myös Primperanit otettuna ennakkoon. Lopulta Kochiin päästyämme päätettiinkin jäädä kyseiseen kaupunkiin ja jättää Thrissur välistä. Lonely Planetin perusteella valittiin Fort Kochi kohteeksi ja oltiin oikein tyytyväisiä ratkaisuun. Kochi on aivan huikea kaupunki ja vähän turhankin iso, joten oli ihan kiva jatkaa rennolla Keralan meiningillä kalastajien keskellä.
Fort Kochi on sopivan pieni alue, joten kävellen tuli mentyä. Olihan tuolla paljon turisteja ja ties mitä haaremihousukauppaa, mutta oikein viihtyisä paikka muuten. Käytiin kysymässä huonetta parista paikkaa, mutta joko hinta oli turhan korkea meidän makuun tai sitten oli täyttä. Siinä rinkkojen kanssa hetken tarvottuamme lähdettiinkin erään nuoren miehen matkaan, joka tarjosi homestayta 400 rupialla. Huone oli erittäin viihtyisä ja alueella, jossa homestayta oli useampia. Hintaan kuului lämmin vesi ja wi-fi.
Satama-alueella kaupiteltiin paljon kalaa ja muita meren antimia. Tämän jälkeen ostoksensa voi viedä viereiselle kojulle paistettavaksi ja nauttia tuoreeltaan kalastajien touhuja ihmetellessä. Toi pappa tuossa kuvassa oli ilkeä ja kiusas kisuja kalalla. :((
Aika alkoi käydä vähiin ja loppujen lopuksi sitten kävikin niin, että meidän oli pakko ostaa lentoliput Kochista Puneen, sillä 40 tunnin junamatka ei oikein innostanut.
Nyt on Kerala sitten saatu päätökseensä. Hankin tänään 10 gigan netin, jotta bloggaaminenkin helpottuisi. Seuraavaksi siis tiedossa juttua Varkalasta, Port Blairista ja Havelockista, mitkä on ehkä vähän tuoreemmassa muistissa. Jepjep. Nyt on todellakin palattu arkeen, sillä kylpyhuoneessa odottaa kasa nyrkkipyykkiä ja pitäisi haastatella opparia varten vähän meidän hoitajatyttöjä ja -lääkäreitä. Tylsää! Tykkään enemmän kierrellä ja matkata paikasta toiseen, kuin olla vain paikoillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti